Historiaa
SUKUSEURAN HISTORIASTA
Juuret 1500-luvulla
Karjalan kannaksella oli 1500-luvun jälkipuoliskolla jatkuvasti rajaseudulla levotonta.
Niinpä Ruotsin valtio muodosti paikallisista talonpojista 10-12 talollisen ryhmiä, joita nimitettiin tiedustelijatalonpojiksi eli vakoojiksi.
Tunnustukseksi ja palkaksi vaarallisesta ammatista talonpoika sai vapautuksen veroista määrävuosiksi ja verovapaus voitiin tarvittaessa uusia. Ensimmäinen verovapaus myönnettiin Olli Ollinpoika Hauhialle 10.10.1573.
Venäläisten tehtyä hävitysretken Suomeen 1591, Klaus Fleming suunnitteli vastaretkeä, jossa mukana Olli Hauhian ryhmässä 10 jääskeläistä talonpoikaa, ja yksi heistä oli Heikki Lallukka. Hänet mainitaan vapaatilallisena vuoden 1593 tilikirjassa: "Kokoveroja 2/3, savuja 1, jousia 1" ; eli naimisissa ja oli talollinen. Vapaakirjassa ei kuitenkaan ole mainintaa kylästä eikä talosta.
Sukututkija Heljä Pullin aineistossa on mainittu 1600-luvulla henki- ja tuomiokirjoissa useita Lallukka-nimisiä henkilöitä, joiden sukulaisuussuhde on epäselvä, ja vanhimpaan Räisälän Lallukkaan on Heikki Lallukasta vajaa sata vuotta.
Sittemmin sukututkimuksella on päästy kirjattuihin , tutkittuihin tietoihin 1600-luvun lopulle, jolloin Räisälän Tiurissa mainittiin kaksi veljestä Niilo ja Tahvo Lallukka. Lallukan neljä sukuhaaraa on Karjalaliiton edesmenneen tutkijan, Heljä Pullin mukaan lähtöisin Niilo Lallukasta, joka on toinen mainituista veljeksistä. Ilmeisesti Tiurin-Aholan Lallukat ovat Niilo Lallukasn jälkeläisiä ja Hovimäen Lallukat ovat Tahvo Lallukan jälkeläisiä.
Kun tiedetään tutkimuksen vaikeus, kun kirjoitettu ja rekisteröity teksti oli pitkään vieläpä 1900-luvun alulla jokseenkin epäloogista on sukuseuran tiedoissa vaikeaa päästä kauemmaksi meenneisyyteen tuosta ajankohdasta, jolloin Niilo Lallukka olisi syntynyt (1683).
Sensijaan myöhemmät sukututkijat, Kerttu Javanainen ja Kalevi Lallukka, ovat saattaneet sukututkimuksen aina 2007-luvulle. Määrällisesti tuon jälkeen tapahtuneita lisäyksiä on niin vähän, ettei ole katsottu aiheelliseksi saattaa niitä niitä rekistereihin.
LALLUKAN SUKUSEURA RY:N HISTORIAA
Sukuseura perustettiin vuonna 1989 ja siihen kuului 20 v myöhemmin noin 75 jäsentä.
Väestörekisterin mukaan vuoden 2008 alussa Suomessa ja ulkomailla oli Lallukka-nimisiä 500 henkilöä.
2023 tilastojen mukaan Suomessa oli vajaat 400 Lallukkaa.
TERÄSVYÖRY MURTUU
SORTAVALAN VAALIALASSA 2. heinäkuuta klo 18.00
otettiin Päämajan tiedusteluyksikön hoitajaksi korpraali Ahti Lallukka.
Tiedusteluyksikön kuuntelupisteellä oli kaksi vastaanotinta, joista toisella seurattiin tiettyä, venäjän maavoimien radioverkkoa.
Häiriöitä verkon seuraamisessa esiintyi runsaasti. Korpraali Lallukka sai kuitenkin selville seuraamastaan toisesta verkosta erään sanoman, mutta verkon laatu oli erittäin heikko.
Sanoma oli epäselvä eikä sitä voinut hyödyntää.
Ensin Lallukka yritti po verkkoa ykköskoneella ja hänen mieleensä tuli Neuvostoliiton Pohjoisen Laivaston sähköttäjät, joita hän oli kuunnellut aiemmin. Lallukka innostui tästä laittamaan ylös vastaanottamansa koodin, vaikka linja oli heikko, rätisi ja viesti oli niin huono, että Lallukka heitti sen roskakoriin.
Asia kuitenkin alkoi kiinnostaa häntä yhä enemmän ja Lallukka jatkoi sitkeästi työtään alkaen uudelleen kirjata koodeja ylös. Hän vaihteli linjoja sitkeästi ja häntä kiinnosti edelleen tuntemattoman vastapuolen kanssa kilpaileminen.
Klo 21.42
Lallukka sai selville jokaisen numeron ja sanoma oli täydellinen. Hänen vuoronsa tuli kestää 6 tuntia mutta jo nyt sanoma oli jo täydellinen. Radiokeskuksessa riemuittiin. Neuvostoliittolaiset radiosanomat olivat hyvin kaavamaisia, joten ne tarjosivat sodan jatkoa ajatellen ratkaisevan vihjeen niin maamme puolustukselle kuin hyökkäyksellekin, kertoihan
selville saatu koodineuvostoliittolaisten kaikki suunnitelmat sodankäynnissä. (referoijan mietelmä).
Lallukan hiellä ja vaivalla kokoon näpertämä sanoma saatiin nopeasti auki ja sen sisältö oli äärettömän moninkertaisesti korpraali Lallukan hien ja vaivannäköä merkittävämpi.
Jos kiinnostuit miten tilanne tästä jatkuu ja teräsvyöry murtuu, voit lukea jatkon tässä omavaltaisesti referoimani pienen osuuden lisäksi, alla mainitsemastani teoksesta sivut 95-104.
Toivon, etten ole millään tavalla kirjan tekijää loukannut, enkä hänen teostaan.
Olen pyrkinyt ainoastaan tuomaan esille sen, kuinka paljon suuria, tuntemattomia sankareita
on jäänyt ”piiloon”. Miten loistavalla tavalla kirjailija on kertonut maallemme ehkä ratkai-
sevan tapahtuman merkityksen. Urotekojen hinta on niiden tekijöille ollut armoton.
Jukka L Mäkelälle suuri kiitos silmiä avartavasta kirjasta. 13.1.2024
Lähde: Jukka L Mäkelä WSOY 1975 sivut 95-104.
Referoinut Raija Lallukka